Tänään istuin sohvalla puol tuntia ja tuijotin tyhjää. Mietin vaan miten kamalan lihava olen ja kelasin tapoja miten saan syödyn ruuan ulos kehostani.
Aina kun mun suussa ei ole ruokaa, tuntuu ku jotain puuttuis.
Jos en syö jotain ni vähintään mietin että mitä seuraavaks söis, makeaa, suolasta, makeaa, suolasta….. ja loppua ei vaan näy.
Jos mulla ei oo kaapeissa mitään syötävää, joko mä leivon jotain tai kokkaan jotain kunnon ruokaa kellonajasta riippuen. Niinku tänään, kello oli jotain puol yks yöllä ni mun oli pakko laittaa kanaa uuniin.
Ainoa asia mikä auttaa mun syömis himoon on nukkuminen. Sillon mä en ajattele syömistä. Mut heti ku mä herään mun täytyy ottaa sellanen pilleri, minkä täytyy antaa vaikuttaa tyhjässä mahassa puol tuntia. Se aika syömättä on ihan tuskaa, se puol tuntia tuntuu ihan puolelta päivältä.
Ennen se riitti et oli jotain muuta tekemistä, mut nykyään sekään ei auta. Joskus jopa lähden kesken koulupäivän, baari illan yms. koska mun on pakko päästä syömään, ainoa asia mun mielessä on ruoka.
Joko mä ajattelen et mitä söis tai et kauheeta miten paljon oon syönyt. Mä tosiaan elän syödäkseni enkä syö elääkseni.
syöminen on mulle kaikki kaikessa, vaiks se tekee musta sairaan, ruman, köyhän ja lihavan.
Mä todella kadehdin anorektikoita. Voispa sitä vaan syödä ittensä hengiltä.
